Perillä New Yorkissa. Nyt voin jo jotain kirjoittaa, kun olen toipunut lennosta, vuorokausirytmin siirrosta ja tottunut tähän hiostavaan kuumuuteen.
Asunatomme Brooklynissa on pienessä kolmikerroksisessa talossa, toinen kerros, ylökerrassa asuua haukskannäköonen nuorimies ja alakerrassa hittillyt aasialais pariskunta.
Asunto on loff-tyyppinen, iso huone, parvi ja kylpyhuone ja iso terassi, joka on päivällä kun pätsi. Aamulla siellä on mukava lukea ja illalla istua ja nauttia lasi olutta.
Ekana päivänä lähdettii Akselin kanssa vaan käveleenja hortoileen,mistä tulikin 5 tunnin retki.
Sakke hommili niitä polkupyöriä meille, sen mielestä millään muulla ei täällä kannata liikkua kun pöyrillä, onhan täällä paljon pyöräilijöitä ja pyöräteitä, mutta kuitenkin, vähä eri kn Sammonkatua menee.
Siis käveltiin etelään päin, ja Williamsburgin sillalle. Tosi pitkä silta joka ylittää East Riverin ja johtaa Manhattanille. Lower East Sidelle, alueelle jossa joen rannassa puisto, josta seurailiin laivoja joella. Ihana viileä tuulin veden äärellä.
Päätettiin palata asunnolle metrolla, omituista kone myy 2,75 dollarin kahden tunnin turistimetrolippuja, joilla ei pääse edes portista sisään, eli maksettiin 50 senntiä lisää ja päästiin metroon. Siletä ei juna mennnytkään ihan lähelle asuntoa, joten käveltiin taas aika reippaasti. Sillä alueella sijaitsi Brooklinin juutalaisyhteisö. Miehet pitkissä mustissa takeissa, musta hattu päässsä kaikilla parrat ja ne erikoiset ohimokiekurat. Naisetkin oli pukeutunut aika paksusti.
Täällä katukava on mielenkiintoista ja värikästä. Paljon on mustia, paljon aasialaisia ja 27 % asukkaista on latinoita. Eli kaduilla kuulee siis paljon espanjaa.
Taas tulee kuuma päivä, ja hiostava vaikka aurino ei edes paista. Entäs aurinkoisena päivänä?
Jaakko muista kastella parvekukat.


Ei kommentteja:
Lähetä kommentti