Reilu viikko oltu täällä, ja tuntuu,että on nähty jo koettu jo vaikka mitä, ja kaikkea pitäisi vielä ehtiä nähdä.
Aamut me aloitetaan muuten lenkillä, käydään juoksemassa tässä lähellä juoksukentällä ennen aamiaista. Siellä on kaikenlaista juoksijaa, oikeita urheilijoita, vanhuksia, ja käveliöitä kaiken ikäisiä, rouvia jopa käsilaukku olalla. Keskellä kenttää on aamuisin kymmeniä pikkupoikia jalkapalloharjoituksissa.
Alkuviikosta Akselin kanssa matkattiin metrolla Greenwich Villageen, kuuluisa kanpunginosa, jossa nykyisin pieniä kirjakauppoja ja ja erikoisia putiikkeja , kuten Little Lebowski - kauppa. Ja pieniä kahviloita ja kodikkaita taloja paloportaineen vieri vieressä. Siellä on 75 1/2 Bedfort Streetillä, New Yorkin kapein talo 2,9 metriä leveä, 1893 rakennettu porttikäytävän paikalle.
Christopher St. on värikästä gay-yhteisön aluetta. Miespariskuntia siellä olikin paljon.
Washington Squore puistossa lapset leikki suikulähteessä, muusikkoja soitteli ja miehet pelasivat shakkia puistossa. Puisto oli 1700-luvulla hautausmaa, ja 1800-luvulla siellä järjestetiin hirttäjäisiä. Siellä on myös riemukaarta muistuttava marmorikaari Geogre Washintonin muistoksi.
Viereinen kaupunginosa East Village, boheemikaupunginosa, entinen hippikultturin paikka. Sielläkin on nykyään rikkaille kunnostettuja idyllisiä asuntoja. Mukavaa kävely aluetta. Tutustumisen arvoinen paikka, jossa Akselin kanssa käytiin on Mc Sorley!s old House kapakka. Talon omaa olutta tarjoiltu samoista puitteista ja sisustuksesta vuodelta 1854, erikoista sahanpurua lattioilla.
Illalla poikettiin Saken kanssa vielä tässä kotikulmilla kuuntelemassa New York Brass Bandia, mustien miesten vaskipuhallin porukkaa.



Ei kommentteja:
Lähetä kommentti