Metropolitan Museum of Art

Museon komea sisäänkäynti on uusklassisen rakennuksen 5th Avenuen puolella 82nd St.kohdalla. Me olimme varanneet aikaa museoon reilut neljä tuntia, mikä oli auttamattomasti liian vähän. Museon kokoelmissa on yli kaksi miljoonaa esinettä, "5000 vuotta taidetta".
Kokoelma on läntisen pallonpuoliskon laajin, ulottuen esihistorialliselta ajalta meidän aikaamme. Roomalaiset, etruskit, egyptin hautajäljennökset ja faaraoiden patsaat  olisivat jo pelkästään vaatineet päivän, lisäksi aseet ja haarniskat, amerikkalaiset taiteilijat ja aina punk-kulttuuriin oli nähtävillä. Tuntuin että pää meni pyörälle siinä valtavassa kulttuuri- ja taidemaailmassa.

Minua henkilökohtaisesti kiinnosti eurooppalaisen maalaustaiteen aarteet; van Goghin Sypressit, Monet, Gauguin ja Cezanne. Valtavan kauniita tauluja,  sai nähdä suurien mestareiden tauluja aitoina, livenä.
Monernista taiteesta mieluisia oli lempparini Hopper, muita esim. Warhol, Pollock, Miro ja tietty Picasso ja Dali.

Fernand Léger:

 Hopper:

 Edgar Degas:

Tämä Metropolitan museo oli viimein kohde meidä New York Passista, siihen kuului kuusi kohdetta , neljä museoihin, joista tässä vasta yhdestä olen kirjoittanut, saatte lukea vielä kolmesta muusta, ja kaksi nähtävyyskohdetta. Hinta oli reilut 100 dollaria. Suosittelen, oli kannattava sijoitus. Kohteet oli kylläkin käytävä ykdeksän päivän aikana.

Museot, varsinkin taidemuseot ovat mielenkiintoisia ja suosikkikohteitani missä maassa milloinkin ollaan. Tätä Metsiä on niin vaikea kuvailla, muuta kuin sanoilla suuri ja mahtava, siellä olisi viettänyt vielä useammanin päivän. Nämä muutamat kuvat ei oikein kero mitään, otin muuten 70 kuvaa museossa. Meille voi sitten tulla syksyllä tampereelle katseleen lisää kuvia New Yorkista.

Kommentit

Jos joku ystävällinen on kommentoinut blogiani, ne ei ole minulle näkyneet.. Asetukset ei olleet kunnossa, kiitos Jaakon nyt ne on laitettu kuntoon.
Minnan väki tänään täällä viimeistä päivää, ikävä tulee kun ne lähtee. Yritän kirjoitella kun rauhallisempaa.
Nytkin jo kiire lähteä Metropolitan taidemuseoon.
Muutama kuva meidän yhteisestä viikosta: Matkalla Korealaiseen ravintolaan, jossa oikein ystävällinen palvelu, Tilda sai paljon lisähuomiota.

Illanvietto meidän terassilla, pizzaa, olutta guacamolee, ja mukavaa yhdessäoloa.

Tilda ja H.C. Andersen.

Tilda tuli New Yorkiin

Nyt ei ehdi kirjoitaa omia juttujaan, kun Tilda, Minna, Juha ja Tuomas tulivat tänne New Yorkiin ja joka päivä täytyy käyttää hyväkseen ollakseen heidän kanssaan, näytettävä kaupunkia ja shoppailtava. On kyllä  muutama hyvä taidemuseovierailu rästissä, kirjoitan niistä myöhemmin kun ehdin.

Ihanaa kun Tilda on täällä, Tilda on kuin kotonaan täällä, New York City girl. Ekana päivänä päästiin heti vierailemaan Central Parkin eläintarhassa. Ei puhettakaan Tildalla matkaväsymyksestä.

Lumileopardia ei nähty, mutta nukkuva jääkarhu ja mangusteja. Kaikkein parasta Tildasta kai oli kuitenkin
eläinkaupan  koiranpennut, oli erirotuisia pentuja kaupan ikkunassa ja sisällä liikkeessä. Vähän säälittäviähän ne oli.

Koko poppoo hampurilaisella. Hot-dogit oli syöty jo aikaisemmin.

Seuraavana päivänä shoppailtiin, ja käytiin syömässä vietnamilaisessa ravintolassa.
Kuvassa innokkaat valokuvaajat:

Väsyneet shoppailijat:

Tänään perjantaina ollaan menossa Luonnontieteelliseen Museoon ja illalla Empire State Buildingiin, New Yorkin symboliin ihailemaan Manhattanin valoja.

Yhdistyneet kansakunnat

Viime viikolla päästiin sitten tutustumaan YK:n tilohin, vähän niinkun erkoisvieraana. Poikien serkku, Anne Leinonen kun on viime vuoden ollut töissä sihteerina YK:ssa suomen osastossa.
Todella tiukat turvatoimet siellä oli, ensin turvatarkastus ja sitten ottivat valokuvan vierailijakorttiin ja takavarikoivat passit ja henkkarit vierailun ajaksi.
Yk:n seitsemän hehtaarin tontti ei kuulu Yhdysvaltoihin vaan on kansaivälinen vyöhyke, jolla on oma postimerkkinsä ja postitoimistonsa.
Massiivinen kokonaisuus siis, me vierailimme oikeastaan vain kongressikeskuksessa, jossa on turvallisuusneuvosto, talous-ja sosiaalineuvoston kokoustilat.
Turvallisuusneuvostossa YK lähettiläät kokoontuvat hevosenkengänmuotoisen pöydän ääreen.

Käytäville kulki monen maalaisia virkamiehiä ja edustajia. YK: päämajassa on paljon kuuluisien taiteilijoiden alkuperäisteoksia ja jäljennöksiä. Useimmat niistä  ovat jäsenmaiden lahjoittamia. Ulkoma varastoituna näkyi olevan osa Sibelius-monumenttia.
YK:n East River rannan puolella on iso puutarha, jossa kasvaa 25 erilaista ruusulajia. Siellä oli myös paljon taideteoksia ja ja jopa reilu pala Berliinin muuria.
Kiitokset Annelle tästä ainutlaatuisesta ja hienosta vierailusta.

Hellepäivä Coney Islandilla

Torstai 18.7
Helettä oli 38 astetta, tuntui yli 40:ltä. TV:stä tuli hellevaroituksia ja ohjeita miten selvitä näin kuumassa.
Ohjelmassa oli siis matka meren rannalle ja täällä se tarkoittaa ensisijaisesti etelä-Brooklynissä sijaitsevaa Coney Islandia Beach:ia. Lorimer Street:iltä ensin metrolla Union Squarelle ja N-metrolla noin tunnin verran etelään päin. Päättäri on ihan siellä rannassa.
Onneksi älyttiin ostaa aurinkovarjo, koska aurinko oli polttavaa. Hiekka oli vielä polttavampaa, melkein rakoilla jalat kun joutui veteen juoksemaan pyyhkeiltä paljain jaloin. Siihen yhden varjon alle sitten kaikki viisi leiriydyttiin, poikien serkku Anne oli meidän mukana.

Siinä sitten hikoiltiin. Pääasia oli tietty päästä mereen kastautumaan, uinut siellä ei oikeastaan kukaan, kaikki vaan seisoskeli sumpussa kainoloitaan myöten vedessä, Sakke tietysti ui pidemmällä kuin muut.

Ranta oli täynnä meitä auringonpalvojia, etupäässä lapsiperheitä ja etnisten vähemmistöjen edustajia. Meille suomalaisille se kuumuus oli muutaman tunnin jälkeen jo riittävä.

Uimarannan lisäksi Coney Island on kuuluisa huvipuistostaan. 1900-luvun alkupuoliskolla sen suosio oli huipussaan, nyt on vain nostalginen muisto menneen ajan lomaparatiisista. Laudoitettua rantabulevardia reinustaa vähän kulahtaneen näköinen huvipuisto laitteineen ja kojuineen.

Maailmankuulu puinen Cyclone-vuoristorata ja maailmanpyörä Wonder Wheel, ovat vielä puiston vetonauloja. Lopuksi pitä mainita kuuluisa Nathan's hot-dog-kioski, joka avattiin tänne jo 1916; kioski on edelleen täällä ja hänen nakkisämpylöitään myydään kaikkialla New Yorkissa. Oli muuten elämäni parhaat nakkisämpylät.

Sitä sun tätä II

Brooklynin silta, Manhattanin puolelta kuvattuna. Silta erottaa ja yhdistää meidät Manhattanille. Valitettavasti me menemme Manhattanin puolelle yleensä metrolla, joka kulkee joen alla, korvat menee vähän lukkoon aina siinä kohtaan.

Aina on turistilla aikaa yhdelle viilennykselle, kun lämpötila on reilu 30 astetta.

Battery Parkista, Manhattanin eteläkärjestä lähtee Staten Island Ferry,  ilmainen lauttamatka Staten Islandille. Lautan kannelta näkee Manhattanin eteläosan pilvenpiirtäjineen ja Vapauden patsaan, joka tervehtii Liberty Islandilta.

Liikutaan paljon metrolla, metroasemilla on aina jotin meininkiä. Siellä mekoisessa lämmössä on breikkaajia, muusikoita, tempuilijoita ja bändejä.

Sitä sun tätä l

Sakarin missio täällä: löytää uusi kitara. Näin Sakke on viettänyt aikaansa.

Näkymä  yhdestä New Yorkin Puistosta tavallisena iltapäivänä



Giglio Festival

Viikonloppuna 13-14.7.1213 järjestetiin tässä meidän kotinurkilla Williamburgissa Giglio Festivaalit. Festifaalin olivat organisoineet Italialaiset maahanmuuttaja, ja nyt juhla on yksi suosituimissa Italia-Amerikka katufestivaaleista.
Perjantai iltana paikalla oli oikea tivoli meininki. Karuselleja ja ja vähän rähjääntyneen näköisiä tivolilaitteita lapseille. Ilma oli sakeana käristetyn lihan, makkaran ja maissin käryä. Löytyi myös makeita italialaisia cannolinoja. Valtavasti lapsiperheitä, latinoja kai enimmäkseen kauniine lapsineen.
Oli siellä Linnanmäeltä tuttu osu pallolla ja pudota merenneito veteen koju. Merenneidon tilalla oli härski merimies tupakka suussa, joka huuteli herjoja ihmisille. Sakkehan innostui asiasta, ja yhdeksästä pallosta yksi osui tauluun ja mies putoti orreltaan. Well done grantpa.
Lauantai oli sitten varsinainen traditiopäivä, jolloin italilaiset kunnioittaa juuriansa. Juhlan pääseremoniassa 100 miestä kantaa 20 metriä korkeata ja kolmen tonnin painoista uskonnollista patsasta, samalla kadulla vastaan kannetaan kaksi tonnista laivaa. Väkeä oli aivan mustanaan, kovin värikkäänä kylläkin

ja hellettä 35 astetta. Tilaisuus alkoi amerikan kansallislaululla, ja jatkui italilaisella laululla ja huudoilla. Oli hauska olla osallisena tälläistä kansan juhlaa.
Samaan aikaan olisi manhattanilla ollut amerikan-ranskalaisten vastaavanlainen juhla.

Dia: Beacon

Torstaina 11.7 tehtiin matka Beconiin Dia -museoon. Lähtö junalla upealta Crand Central Terminaalista, junalla Manhattanin läpi pohjoiseen noin puolisentoista tuntia. Juna kulki Hudson-joen rantaa, upeat metsä- maisemat ja kaunis jokimaisema. Beacon-kylä on viehättävä amerikkalainen maalaiskylä, jossa sijaitsee Dia-taidekeskus. Ihanaa viileyttä ja aivan maaseudun rauhaa kaupungin ainaisen melun ja äänimaailman jälkeen. Lauma kanadanhanhia joen rannassa ja purjeveneitä.
Taidemuseo Dia sijaitsee entisessä keksipakettitehtaassa, joka on entisöity museoksi 2000-luvulla.
Valtavia halleja ja isoja näyttelytiloja, teosten näytteilleasettelu  on vaikuttavaa. Näytteillä oli kolme metriä korkeita pyöreitä teräsrakennelmia,(Richard Serra),  huoneen kokoinen hämähäkki,( Louse Bourgeois),  villalanka-tilaviritelmiä (Fred Sandback)  ja Andy Warholin teos "Varjot".

Joka päivä jotain uutta

Reilu viikko oltu täällä, ja tuntuu,että on nähty jo  koettu jo vaikka mitä, ja kaikkea pitäisi vielä ehtiä nähdä.
Aamut me aloitetaan muuten lenkillä, käydään juoksemassa tässä lähellä juoksukentällä ennen aamiaista. Siellä on kaikenlaista juoksijaa, oikeita urheilijoita, vanhuksia, ja käveliöitä kaiken ikäisiä, rouvia jopa käsilaukku olalla. Keskellä kenttää on aamuisin kymmeniä pikkupoikia jalkapalloharjoituksissa.

Alkuviikosta Akselin kanssa matkattiin metrolla Greenwich Villageen, kuuluisa kanpunginosa, jossa nykyisin pieniä kirjakauppoja ja ja erikoisia putiikkeja , kuten Little Lebowski - kauppa. Ja pieniä kahviloita ja kodikkaita taloja paloportaineen vieri vieressä. Siellä on  75 1/2 Bedfort Streetillä, New Yorkin kapein talo 2,9 metriä leveä, 1893 rakennettu porttikäytävän paikalle.
Christopher St. on värikästä gay-yhteisön aluetta. Miespariskuntia siellä olikin paljon.
Washington Squore puistossa lapset leikki suikulähteessä, muusikkoja soitteli ja miehet pelasivat shakkia puistossa. Puisto oli 1700-luvulla hautausmaa, ja 1800-luvulla siellä järjestetiin hirttäjäisiä. Siellä on myös riemukaarta muistuttava marmorikaari Geogre Washintonin muistoksi.
Viereinen kaupunginosa East Village, boheemikaupunginosa, entinen hippikultturin paikka. Sielläkin on nykyään rikkaille kunnostettuja idyllisiä asuntoja. Mukavaa kävely aluetta. Tutustumisen arvoinen paikka, jossa Akselin kanssa käytiin on Mc Sorley!s old House kapakka. Talon omaa olutta tarjoiltu samoista puitteista ja sisustuksesta vuodelta 1854, erikoista sahanpurua lattioilla.
Illalla poikettiin Saken kanssa vielä tässä kotikulmilla kuuntelemassa New York Brass Bandia, mustien miesten vaskipuhallin porukkaa.

Brooklyn, kotikulmamme

Perjantai, jo neljäs päivä. Pyörillä ollaan tutustuttu Brooklyniiin, täällä on hyvät pyörätiet, ne on merkattu hyvin ajoväylän ja jalkakäytävän väliin. Tähän asuntoon kuuluu kaksi melko vanhaa pyörää, jotka Sakari fiksasi. Akseli ostikin itselleen hienon pyörän,300 dollarilla, joka sitten osoittautui todennäköisesti varastetuksi. Se on sitten oma tarinansa.

Pyöräiltiin Propect Heightsiin, joka on viehättävää asuinaluetta. Syötiin meksikolaisessa ravintolassa sinisiä tortillalevyjä.

Suunnattiin Prospect Parkiin, vähän samanlainen kun Central Park,vähän pienempi,  paljon vihreitä nurmikoita ja piknikalueita. Propect Parkiin johtaa huima Grand Army Plaza aukio. Liikenneympyrän keskellä seisoo Yhdysvaltain sisällissodassa unionin joukoissa taistelleille sotilaille pystytetty muistomerkki ja John F.Kennedyn rintapatsas. ” ask not what your country can do for you, ask what you can do for you country”.

Pyöräily jatkuu, nyt kohteena taidemuseo Jackson Ave MoMA PS1, nykytaiteen museo.

Aito amerikkalaiseen tapaan meidänkin piti heti aloittaa grillaaminen, meillä kun on siihen sopiva terassi. Terassin lattialla voisi kyllä päivällä paistaa ainakin kananmunia, niin tulikuuma se on.

Ostettiin porsaankylkeä, ribsejä. Ja Sakke metsästi jostain kiinalaisesta pikkuputiikista kertakäyttögrillin.

Grillaaja, Juti, Akseli ne halusi sitten grillata, Yritetään syödä myös terassilla, mikäli ei pyörrytä kuumuuteen. Olutta noi pojat on ainakin ostanut.

Illalla käytiin vielä  tutustumassa Brooklynin Panimoon.

Lauantai 6.7-13. Kuuma ja hikinen päivä. Lähdettiin Saken kanssa pyöräileen Brooklyn Parkiin.

Aina täällä jossain tapahtuu jotain, ja pakko käydä katsomassa. Commodore Barry Parkissa oli värikkyyttä ja musiikkia, sillä oli African art Festifal. Taidettiin olla melkein ainoat valkoiset siellä. Afrikkalaisia miehiä ja upeasti ja värikkäästi pukeutuneita naisia myymässä vaatteita , koruja, taidetta ja ruokaa. Ja musiikki soi. Mahtava meininki, sitä väriloistoa oli ihana seurata.

Brooklynin sillan alta sitten East Riverin rantaan, paikkaan josta avautuu upea näkymä Manhattanille, valtavat pilvenpiirtäjät, kaikille tuttu näkymä New Yorkista. Kaksoistornien paikalle on nousemassa uusi torni, melkein jo valmis.

Parasta siinä rannassa oli myös Brooklynin Icecream Factoryn jäätelöt, vanilja ja mustikka sekoitus.

Kuvattiin tietty toisiamme Manhattanin pilvenpiirtäjät taustalla ja Vapaudenpatsas taas toisessa kuvassa.

Sinne täytyy mennä vielä toisella kertaa illalla kun aurinko laskee, ja Manhattanin valot syttyy.

Paluumatkalla törmättiin vielä paikalliseen ruokatoriin, tarjoilla etnisiä ruokia ja erilaisia juomia. Syötiin meksikolaista.

Joka päivälle on niin paljon kokemista ja näkemistä täällä Brooklynissakin. Saa nähdä milloin päästään Manhattanille.

Huomenna sunnuntaina on tarkoitus mennä tänne isolle kirpputorille,

En ole koskaan nähnyt niin hienosti ja järjestelmällisesti esille asetettuja vihanneksia ja hedelmiä kun Khimsin Millennium Marketissa, Go Green, vihreän ideologian kauppa. Aivan taidetta ne vihanneshyllyt.

Perillä New Yorkissa

Perillä New Yorkissa. Nyt voin jo jotain kirjoittaa, kun olen toipunut lennosta, vuorokausirytmin siirrosta ja tottunut tähän hiostavaan kuumuuteen.
Asunatomme Brooklynissa on pienessä kolmikerroksisessa talossa, toinen kerros, ylökerrassa asuua haukskannäköonen nuorimies ja alakerrassa hittillyt aasialais pariskunta.
Asunto on loff-tyyppinen, iso huone, parvi ja kylpyhuone ja iso terassi, joka on päivällä kun pätsi. Aamulla siellä on mukava lukea ja illalla istua ja nauttia lasi olutta.
Ekana päivänä lähdettii Akselin kanssa vaan käveleenja hortoileen,mistä tulikin 5 tunnin retki.
Sakke hommili niitä polkupyöriä meille, sen mielestä millään muulla ei täällä kannata liikkua kun pöyrillä, onhan täällä paljon pyöräilijöitä ja pyöräteitä, mutta kuitenkin, vähä eri kn Sammonkatua menee.
Siis käveltiin etelään päin, ja Williamsburgin sillalle. Tosi pitkä silta joka ylittää East Riverin ja johtaa Manhattanille. Lower East Sidelle, alueelle jossa joen rannassa puisto, josta seurailiin laivoja joella. Ihana viileä tuulin veden äärellä.
Päätettiin palata asunnolle metrolla, omituista kone myy 2,75 dollarin kahden tunnin turistimetrolippuja, joilla ei pääse edes portista sisään, eli maksettiin 50 senntiä lisää ja päästiin metroon. Siletä ei juna mennnytkään ihan lähelle asuntoa, joten käveltiin taas aika reippaasti. Sillä alueella sijaitsi Brooklinin juutalaisyhteisö. Miehet pitkissä mustissa takeissa, musta hattu päässsä kaikilla parrat ja ne erikoiset ohimokiekurat. Naisetkin oli pukeutunut aika paksusti.
Täällä katukava on mielenkiintoista ja värikästä. Paljon on mustia, paljon aasialaisia ja 27 % asukkaista on latinoita. Eli kaduilla kuulee siis paljon espanjaa.
Taas tulee kuuma päivä, ja hiostava vaikka aurino ei edes paista. Entäs aurinkoisena päivänä?
Jaakko muista kastella parvekukat.