Catskill - Boston

Elokuun 14:sta Sakke oli vuokrannut meille auton kolmeks päiväksi, ja Akseli oli tehnyt meille matkasuunnitelman. Ensin pohjoiseen vuorille Catskilliin ja sieltä Bostoniin.
Kunhan ensin oltiin päästy kaupunkialueelta ja ruuhkista pois, matka jatkui maalaisissa maisemissa.
Catskilliin vuoristoon oli matkaa 120 mailia, ja siellä kohteemme oli Kaatterskillin-putous. Vaellus ylös puron reunaa on vajaan kilometrin. aika kivistä polkua. Matkalla saattoi jäädä ihastelemaan puron kulkua. Itse putous laskee alas kolmena portaana noin viisikymmentä metriä. Me kuitenkin vaelsimme aivan putouksen päälle, alkuun asti. Matka huipulle olikin vähän haastavampaa kipuamista, kivikoita ja polku olematon. Vaiva palkitiin, näkymä alas putokselta oli henkeä salpaava. Jos uskalsi reunalta alas kurkata, vähän huimasi.

Ihailtuamme hetken veden kuohinaa, ja maisemia, lähdimme vaeltamaan vuorella. Vaellusreitti oli nyt vuorella, metsäisillä poluilla, lehtimetsää. Reitin varrelta löytyi ihania näköalapaikkoja, aivan upeat näkymät laaksoon ja vastapäisille rinteille.

Sitten seurasikin retken kamalin osuus, reitti alas takaisin putouksilta. Alku oli helppoa metsäpolkua, sitten olikin vastassa jyrkkä rinne alas. Akseli sen taisi keksiä, että jostain kohtaa polun ulkopuolelta pääsisi nopsasti alas. Nopea reitti se ei ollut, mutta mielenkiintoinen, aivan jyrkkää kivistä rinnettä alas, irtokiviä ja liukkaita kivia, joka toisella askelmalla kivet petti ja hiekka valui jalan alta. Liukastua ei saanut, osan aikaa kyllä tuli liuttua, jos sai hyvän otteen jostain oksasta. Välillä se tuntui ihan mahdottomalta, mutta en minä nyt viiskymppiseksi niin surkea ole, etten olisi alas päässyt ja ilman ruhjeita. Taas yksi vaelluskokemus lisää.

Takaisin autoon ja kohti majoituspaikkaa, olimme varanneet huoneen, bed and breakfast paikasta, pienestä perhemajoituksesta pienestä kylästä nimeltä Tannerville. Amerikkalainen kylä , jossa kaikki talot ja kaupat olivat yhden kadun varrella. Saluuna vain puuttui. Meillä oli huone sievässä vähän vajonneessa talossa, kun entisajan ullakkohuone, kodikas. Erikoinen sisustus, kun joku vanhantavaran näyttely, erikoisia ratkaisuja. Kylpyhuoneessa oli ainakin kymmenen vessapaperitelinettä.

Illalla käytiin  kylän hienoimmassa ravintolassa, ravintoloita oli kaikkiaan kolme, ja yksi pizzeria, syömässä kolmen ruokalajin illallinen , 18 dollaria, hyvää ja lasi viiniä.

Aamulla hyvin nukutun yön jälkeen matkaan, useiden pienien tyypillisten amerikkalaiskylien läpi, nyt alas sieltä vuoristosta. Upeat maisemat.

Bostoniin ajettiin reilut kolme tuntia, siellä meillä oli majoitus Cobley Housessa, huone kolmekerroksisessa talossa rauahallisen puistokadun varrella. Meillä oli vielä hyvin aikaa tutustua Bostoniin silloin illalla. Kaupunki oli rauhallinen ja viihtyisä, ei niin paljon ihmisiä, ei ruuhkia ja kiirettä. Oikeastaan tuntui ja näytti kovin eurooppalaiselta kaupungilta, puistoineen ja katukahviloineen ja ravintoloineen.
Kierrettiin keskustaa ja arkkitehtien valitsemia rakennuskohteita, virastotaloja ym. Bostonihan sijaitsee Atlantin rannassa, joten siellä oli satama, venelaitureita ja pitkälti merenrantakatuja. Yksi tutustumiskohde oli Bostonin taidemuseo, joka oli rakennettu aivan meren rantaan. Vaikuttava rakennus ja upeat näköalat merelle. Siellä sattui olemaan torstai-iltana vapaa pääsy näyttelyihin, joten katsottiin taidenäyttelykin, joka oli aivan monernia taidetta. Ilta pimeni ja valot syttivät rannan rakennuksiin ja laivoihin, lämmin kesäilta Bostonissa jäi kyllä mukavana muistona mieleen.

Seuraavana päivänä käytiin vielä tutustumassa MIT:ssä, teknisen instituutin campuksella, jossa oli A.Aallon ja E.Saarisen rakennuksia .Erikoisin kokonaisuus oli kuitenkin Frank Gehryn suunnittelema yliopistorakennus. Toinen tutustumiskohde oli Harvardin yliopiston kampusalue hieman kaupungin keskustan ulkopuolella.

Kotimatka Brooklyniin kestikin sitten reulut viii tuntia, ruuhkineen ja tietulleineen. Sakke ajoi kaikki matkat, oli mukava kuulemma ajaa automaattivaihteisella autolla, puikkelehtia neljä- ja kuuskaitaisilla moottoriteillä.
Itse taisin hiukan nukkua paluumatkalla.