Fire Island

Jaakko lähti sitten tiistaina aamulla kohti Suomea, ikävä tuli heti. Jaakon kanssa meillä oli kahdestaan mukavia seikkailuja metrolla ja polkupyörällä.
Seikkailut täällä kuitekin heti jatkuivat, Akseli oli suunnitellut meille päivän retken Fire Islandille. Fire Island on noin 48 kilometriä  pitkä ja kilometrin leveä saari Long Islandin eteläpuolella.
Matka alkoi ensin kahdella metrolla Brooklynista Jamaica long Island railroad rautatieasemalle, siitä junalla noin tunnin verran Sayvilleen, tyypilliseen amerikkalaiseen pikkukaupunkiin, omakotitalot kuisteineen ja puutarhoineen näyttivät tutuilta.
Kylän satamasta oli lauttaliikenne Fire Islandille.Meitä oli saaren suuntaan menossa viisi matkustajaa, kaksi muuta meidän kolmen lisäksi. Aurinko paistoi ja ihanalta tuntui tuuli ja meren raikkaus Manhattanin katujen jälkeen.

Saari on luonnonsuojelualuetta, lukuunottamatta 8 km: n aluetta saaren länsipäässä. Asutus, ensisijaisesti kesäasutus on keskittynyt Ocean Beachin ja Saltairen kyliin, jotka ovat täynnä erinäköisiä ja erikokoisia kesämökkejä, rakennustyyliä on laidastalaitaan, tuli mieleen venäläiset datsat. Kesäaikana alue on autotonta.
Saarella sijaitsee myös "gay-kylä".
Meidän oli tarkoitus vaeltaa noin 9 mailia saaren metsäreittiä, mutta siellä oli niin pirusti hyttysiä, että oli rynnättävä ryteikön läpi rantareitille. Rantareitti käsitti kymmenien kilometrien mittaista hiekkarantaa, Atlantin valtameren rantaa. Valkoista hiekkaa, kirkaan sinistä merta. Tosi pitkälle rantaan ne aallot ulottuikin, ensin kastu kengät ja sukat, nou problem, ihaninta rantaa oli vaeltaa paljain jaloin.

Meidän oli tarkoitus kävellä Kissmet nimiseen kylään, josta lähtisi lautta mantereelle. Rannan jälkeen kävely jatkui mökkikylien läpi, Akselilla oli paljon kuvattavaa, jos meinaa joskus kesämökkejä suunnitella, tyylejä oli satoja.
Saarihan on täysin hiekkamaata, mikä tuli sitten useamman kilometrin aikana todettua, tai tallattua. Kivasti hieroi hiekka paljaita jalkoja märissä lenkkareissa.

Viimein saavuttiin kylään nimeltä Kissmet, jossa oli venelaituri, missä paikkalliset loma-asukkaat kokoontuivat laiturille seurustelemaan ja juomaan viiniä, ja katselemaan auringonlaskua merelle. Liityimme seuraan kaupasta ostetun oluen kanssa, mikä sopi ihan tunnelmaan, ja lautan lähtöön oli reilu tunti.

Päästyämme mantereelle seuraava tunti odoteltiin sitten junaa Bay Shoren rautatieasemalla, itse asiassa aseman vieressä olevassa pubissa oluella, pitää mennä pubiin ja tilata juotavaa jotta pääseen vessaan, resroomiin, joka on tarkoitettu yleensä vain asiakkaille.
Junan ja metron vaihdon jälkeen olimme takaisin Brooklynissa puolen yön jälkeen.