Catskill - Boston

Elokuun 14:sta Sakke oli vuokrannut meille auton kolmeks päiväksi, ja Akseli oli tehnyt meille matkasuunnitelman. Ensin pohjoiseen vuorille Catskilliin ja sieltä Bostoniin.
Kunhan ensin oltiin päästy kaupunkialueelta ja ruuhkista pois, matka jatkui maalaisissa maisemissa.
Catskilliin vuoristoon oli matkaa 120 mailia, ja siellä kohteemme oli Kaatterskillin-putous. Vaellus ylös puron reunaa on vajaan kilometrin. aika kivistä polkua. Matkalla saattoi jäädä ihastelemaan puron kulkua. Itse putous laskee alas kolmena portaana noin viisikymmentä metriä. Me kuitenkin vaelsimme aivan putouksen päälle, alkuun asti. Matka huipulle olikin vähän haastavampaa kipuamista, kivikoita ja polku olematon. Vaiva palkitiin, näkymä alas putokselta oli henkeä salpaava. Jos uskalsi reunalta alas kurkata, vähän huimasi.

Ihailtuamme hetken veden kuohinaa, ja maisemia, lähdimme vaeltamaan vuorella. Vaellusreitti oli nyt vuorella, metsäisillä poluilla, lehtimetsää. Reitin varrelta löytyi ihania näköalapaikkoja, aivan upeat näkymät laaksoon ja vastapäisille rinteille.

Sitten seurasikin retken kamalin osuus, reitti alas takaisin putouksilta. Alku oli helppoa metsäpolkua, sitten olikin vastassa jyrkkä rinne alas. Akseli sen taisi keksiä, että jostain kohtaa polun ulkopuolelta pääsisi nopsasti alas. Nopea reitti se ei ollut, mutta mielenkiintoinen, aivan jyrkkää kivistä rinnettä alas, irtokiviä ja liukkaita kivia, joka toisella askelmalla kivet petti ja hiekka valui jalan alta. Liukastua ei saanut, osan aikaa kyllä tuli liuttua, jos sai hyvän otteen jostain oksasta. Välillä se tuntui ihan mahdottomalta, mutta en minä nyt viiskymppiseksi niin surkea ole, etten olisi alas päässyt ja ilman ruhjeita. Taas yksi vaelluskokemus lisää.

Takaisin autoon ja kohti majoituspaikkaa, olimme varanneet huoneen, bed and breakfast paikasta, pienestä perhemajoituksesta pienestä kylästä nimeltä Tannerville. Amerikkalainen kylä , jossa kaikki talot ja kaupat olivat yhden kadun varrella. Saluuna vain puuttui. Meillä oli huone sievässä vähän vajonneessa talossa, kun entisajan ullakkohuone, kodikas. Erikoinen sisustus, kun joku vanhantavaran näyttely, erikoisia ratkaisuja. Kylpyhuoneessa oli ainakin kymmenen vessapaperitelinettä.

Illalla käytiin  kylän hienoimmassa ravintolassa, ravintoloita oli kaikkiaan kolme, ja yksi pizzeria, syömässä kolmen ruokalajin illallinen , 18 dollaria, hyvää ja lasi viiniä.

Aamulla hyvin nukutun yön jälkeen matkaan, useiden pienien tyypillisten amerikkalaiskylien läpi, nyt alas sieltä vuoristosta. Upeat maisemat.

Bostoniin ajettiin reilut kolme tuntia, siellä meillä oli majoitus Cobley Housessa, huone kolmekerroksisessa talossa rauahallisen puistokadun varrella. Meillä oli vielä hyvin aikaa tutustua Bostoniin silloin illalla. Kaupunki oli rauhallinen ja viihtyisä, ei niin paljon ihmisiä, ei ruuhkia ja kiirettä. Oikeastaan tuntui ja näytti kovin eurooppalaiselta kaupungilta, puistoineen ja katukahviloineen ja ravintoloineen.
Kierrettiin keskustaa ja arkkitehtien valitsemia rakennuskohteita, virastotaloja ym. Bostonihan sijaitsee Atlantin rannassa, joten siellä oli satama, venelaitureita ja pitkälti merenrantakatuja. Yksi tutustumiskohde oli Bostonin taidemuseo, joka oli rakennettu aivan meren rantaan. Vaikuttava rakennus ja upeat näköalat merelle. Siellä sattui olemaan torstai-iltana vapaa pääsy näyttelyihin, joten katsottiin taidenäyttelykin, joka oli aivan monernia taidetta. Ilta pimeni ja valot syttivät rannan rakennuksiin ja laivoihin, lämmin kesäilta Bostonissa jäi kyllä mukavana muistona mieleen.

Seuraavana päivänä käytiin vielä tutustumassa MIT:ssä, teknisen instituutin campuksella, jossa oli A.Aallon ja E.Saarisen rakennuksia .Erikoisin kokonaisuus oli kuitenkin Frank Gehryn suunnittelema yliopistorakennus. Toinen tutustumiskohde oli Harvardin yliopiston kampusalue hieman kaupungin keskustan ulkopuolella.

Kotimatka Brooklyniin kestikin sitten reulut viii tuntia, ruuhkineen ja tietulleineen. Sakke ajoi kaikki matkat, oli mukava kuulemma ajaa automaattivaihteisella autolla, puikkelehtia neljä- ja kuuskaitaisilla moottoriteillä.
Itse taisin hiukan nukkua paluumatkalla.

Guggenheim

Nämä museokäynnit oli jo kesäkuun puolella, kun Jaakkokin oli täällä, ja olimme hankkineet New York-passit, jotka sisälsivät useamman museon.
Guggenheim-museo on Salomon R. Guggenheinin säätiön ylläpitämä valkoista simpukankuorta muistuttava spiraalinmuotoinen rakennus. Frank Lloyd Wright suunnittelema rakennus valmistui 1959 Central Parkin reunaan.
Museon aulasta kohoaa kupolikattoa kohti nouseva spriraamainen galleria. Viisikerroksisesta rakennuksesta laskeudutaan spiraalimaisesti kierreliuskaa alas. Hankala selittää, mutta tässä kuva aulasta, jossa tättä hetkellä oli James Turrelin hieno valotaideteos.

Aulassa museovierailija selällään maaten katselivat väriään vaihtavaa valoteosta.

Muuten näyttelytarjonta oli aika vaatimaton, peruskokoelma pienehkö. Museo oli panostanut Kandiskyn, Kleen ja Picasson tuotantoon.
Kulttuurielämyksen jälkeen oli ansaittu virkistäytyminen, mukavia kuppiloita ja baareja kyllä löytyy New Yorkista.

Whitney Museum

Whitney Museum on tämän vuosisadan amerikalaisen taiteen näyteikkuna. Museokokoelma käsittää yli 18 000 teosta 1900- ja 2000 luvun tunetuilta taiteilijoilta, Hopper, G. O``Keeffel, Jackson Pollock ja Andy Warhol. Lisäksi oli nuorten taiteilijoiden video- ja multimediateoksia. kaiken kaikiaan kiinnostava ja monipuolinen näyttely.

Tänä kesänä museossa oli maailman suurin Edward Hopper kokoelma, yli 2500 Hopperin teosta, maalauksia ja lyijykynätöitä. Erikoisnäyttelynä oli Hopperin piirrustukset.
Kuten aikasemminkin olen jo hehkuttanut, Hopper on yksi suosikitaiteilijoistani, kuvat ovat realistisia, tunnelma on pysähtynyt, aika pysähtynyt, ja kuitenkin odottava, että kohta tapahtuu jotakin.

Whitney museon rakennus on sinällään jo erikoinen, se näyttää aivan käänteisiltä portailta, ja erottuu modernina rakennuksena ympäritöstään..

Jaakko ja minä

American museum of Natural

New Yorkin luonnontieteellinen museo on yksi maailman suurimmista luonnonhistorian museoista. Rakennus avattiin 1877, ja on sen jälkeen levinnyt yli neljän korttelin alueelle.
Kokoelmissa on yli 32 miljoonaa esinettä koskien eläimiä, ihmisiä ja kulttuureita. Suosituimipia ovat tietysti dinosaurukset ja meren elämä osasto, jossa on valtava sinivalasjäljennös.
Pääsisäänkäynnissä on valtava pyöräsali, jonka keskellä komeilee Borosaurus, maailman korkein koottu dinosaurus. Toisessa salissa täysikokoisten norsujen lauma, josta osa oli täytettyjä, osa jäljennöksiä.

Todennäköisesti eläimet oli jäljennöksiä, ainakin toivon niin, mutta kovin elävän ja lunnollisennäköisiä olivat. Pikkutarkastti tehty, eläinten ilmeet ja asennot, pienet yksityiskohdatkin niiden elinympäristössä. Vakuttavaa, olisi voinut kuvitetella niiden minä hetkenä tahansa lähtevän liikeelle, tuli mielee elokuva "Yö Museossa".

Pocahontasta ei löydetty, mutta muita eri kultturien ja kansojen edustajia kyllä, afrikkalaisia heimoja ja intiaaniheimoja, alkuperäisissä vaatetuksissa ja oloissa. Ajatella, että intiaanit myivät Manhattanin saaren 25 dollarilla ja rihkamakoruilla hollantilaislle.
Museo käsittää 46 näyttelysalia, aika siis loppui kesken, Tuomas taisi tulla ulos viimeisten joukossa. Tildan suosikki oli pelottava ryhävalas, joka näytti todella elävältä.

Tuokio Macyn edessä:

Retket Jaakon kanssa

Tämä retki tehtiin Jaakon kanssa kahdestaan heinäkuun lopulla. Ajettiin metrolla Manhattania pohjoiseen, Morningside Heightsiin, Harlemin laidalle.
Siellä tutustumiskohde oli Columbian yliopisto, ja sen campus-alue. Yliopisto on Yhdysvaltain vanhimpia, ja siellä on opiskellut myös Obama.

Tarkoitus oli myös bongata yksi julkkispaikka, Seinfeld-sarjasta tuttu ravintola. Itseasiassa sarjassa näytetään vain ravintolan kyltti, mutta se riitti meille mennäksemme ravintolaan ruokailemaan.

Jaakon kanssa käytiin jo aikasemmin tutustumassa Chelsea Hotelliin, jossa oli asustellut kuuluisuuksia kuten Mark Twain, Andy Warhol ja Patti Smith.
Central Parkin vieressä sijaitsee toinen kuuluisa hotelli, Dakota, jonka eteen John Lennon ammuttiin 1980. John Lennonin vaimo Yoko Ono asuu edelleen Dakota-hotellissa.
Kadun toiselle puolelle Central Parkkissa on kyyneleen muotoinen alue, jonka Yoko Ono rakennutti Lennonin muistoksi. Kävelytiehen on upotettu mosaiikki, jossa lukee Imagine. Puutarhaan on istutettu 161 erilaista kasvia, joukossa myös mansikka, strawberry.
Tähän lisään kuvan myöhemmin.

WTC Site

Syyskuun 11:nnen päivän terrori-iskussa tuhoituivat Word Trade Centerin tornit ja yli kolme tuhatta ihmistä menehtyi. Rauniot raivattiin ja vuonna 2006 alettiin rakentaa September 11 muistomerkkiä. Teoksessa tornien paikalla ammottaa kaksi tyhjää aukkoa, jonka reunat muodostavat vesiputouksen. Menehtyneiden ihmisten nimet on kirjoitettuna teoksen reunoille. Vaikuttava näky ja tunteita herättävä. Muistomerkki on New Yorkin suosituimpia turistikohteita, nytkin sai jonottaa yli puoli tuntia, ja turvatoimet oli kuin lentokentällä.

Paikalle on myös rakenteilla teräksestä ja lasista 541 metriä korkea  Freedom Tower. 541 metriä on 1776 jalkaa, mikä symbolisoi Yhdysvaltojen  itsenäisyysjulistusvuotta.

.

Poikien kanssa pyöräilemässä

5.8-13 maanantai Jaakon viimeinen päivä täällä meidän luona New Yorkissa. Lähdettiin  kolmistaa, Jaakko, Akseli ja minä pyörillä Brooklynin sillalle, se on mukava retti Lorimer Streetiltä Brooklynin parkkiin, puistoon,East Riverin rantaan.
Matka on suurelta osin  merkittyä pyörätietä.
Itse Brooklynin silta on upea nähtävyys, se oli valmistuessaan 1883 maailman pisin riippusilta. Se ylittää East Riverin ja  yhdistää Brooklynin ja Manhattanin. Silta on yksi kauneimpia nähtävyyksiä.
Joen rannalta puistosta on ihanteellinen paikka katsella Manhattanin siluettia. Auringonlaskun aikaan näky on upea, kun valot syttyvät Manhattanin pilvenpiirtäjiin ja muihin rakennuksiin.
Mulla on tästä sillasta useampi kymmenen kuvaa, aina se näyttää niin hienolta.

Matkalla sillalle poikien kanssa ostettiin evääksi meksikolaiset wrapit katukeittiöstä, ja etsittiin puistosta mukavan varjoisa paikka piknikille. Onko upeampaa näkymää syödä eväitä kun näkymä Manhattanilleja joelle, mikä lomapaäivä. Jälkkäriksi ostettiin vielä jäätelöt.

Akseli lähti omille teilleen, ja meidän oli Jaakon kanssa tarkoitus pyöräille kotiin Chinetownin kautta. Meiillä oli Jaakon kanssa tarkoitus pyöräillä kotiin Brooklynin siltaa pitkin Manhattanin kautta. Oli hieman vaikeuksia löytää oikea pyörätie sillalla, jossa olikin  jo sata muuta ihmistä. Kamala pyöräilyreitti, puusillan pyöräilykaista oli tosi kapea, ohi meni ja vastaan tuli muita pyöräilijöita ja satamäärin ihmisiä. Päätin. että sitä siltaa ihailen vain kaukaa, se on muuten todella kaunis silta. Nämä kaikki kolme siltaa ovat aivan mahtavia.

 Manhattaninin puolella oltiinkin sitten Chinatownissa, missä ei voinutkaan pyöräillä, kun siellä oli kaduilla niin paljon ihmisiä ja myyntikojuja. Hirvee hälinä. Olisi ollut kiva taluttaa pyöriä ja katsella Chinatownia , mutta se oli mahdotonta, kadut ol  niin täynnä ihmisiä, ja turvallisinta oli pyöräillä ajokaistaa autojen seassa, Chinetownin jälkeen on Little Italy, valtavasti ihania ruokapaikkoja, me sitten vaan pyöräiltiin ohi. Sinne mennään kyllä vielä syömään.
Williamsburgin sillan yli, henkilökohtaisesti pidän täsä sillasta eniten, ja niin olimme Brooklynin puolellaa. Kiitos Jaakon suunnistusvaiston, muutaman mutkan kautta osuimme meidän Keyfoodille, mistä ostettiin iltapalaa, ja sitten kotiin Lorimer Streetille pakkaaamaan Jaakon kamoja.

Yankee Stadium

9.8-13 Akseli varasi meille netistä  liput Yankee Stadium baseball peliin. Kotijoukkuen New  York Yankee vstaan Detroit Tigers. Yankee stadium sijaitsee Bronxsissa, jonne päästiin täpötäydellä metrolla. Oikealla pysäkillä oli helppo jäädä, kun seurasi vain Yankees lippalakkisia miehiä.
Oltiin ajoissa perillä, pelin oli tarjoitus alkaa 7.05, valitettavasti silloin alkoin vasta kentän lanaus ja harjaus. Ihmiset käytti aikansa hortoituun käytävillä, juoden olutta, colaa ja syöden koko ajan jotan, pizzaa, hodareit ym. Sitä ihmiset  teki oikeastaan koko pelin ajan , tarkoitus oli luoda tunnelmaan ja viihtyä hyvässä fiiliksessä. Paikalla oli myös paljon lapsiperheitä.

Peli alkoi viimein tunnin päästä, ja tietysti Amerikan kansallislaululla, kaikki 50 tuhatta katsojaa nousi seisomaan ja kunnioittamaan, lippikset pois päästä. Kuullosti hienolta.

Itse asiassa oikein mielenkiintoinen peli, kun hokas meiningnin, eli ymmärsi säännöt. Vähän yksioikoisempaa kun meidän pesäpallo, mutta erittäin mielenkiintoista. Skreeniltä näki pelaajat ja taululta näki striket , tiesi missä milloinkin mennään. Skreenilllä tietysti joku kosi" Will you marry me?" Vastausta me emme kuulleet.

Huippupelaajat oppi myös tunnistamaan. Peli oli yhdeksän vuoroparia, mutta peli oli silloin tasapeli, joten peli jatkui vielä kaksivuoroparia, kunnes Yankee voitti. Yli puolet katsojista oli poistunut jo aikaa sitten, pelin jännittävimmillä hetkillä. Tuntui että amerikkalaisille oli tärkein tunnelma, syöminen ja viihtyminen.
Me kun päästiin pelin makuun katsoimme innoissamme pelin loppuun, mikä olikin jännittävin osuus. Yankeea voitti. 4-3. Minä jopa tykäistyin tähän peliin, nyt sitä voi seurata jopa televisiosta kun ymmästää siitä jotain.
Paluu matka kotiin menikin taas täyteenahdatussa metrossa hikisten Yankees kannattajien kanssa..

Fire Island

Jaakko lähti sitten tiistaina aamulla kohti Suomea, ikävä tuli heti. Jaakon kanssa meillä oli kahdestaan mukavia seikkailuja metrolla ja polkupyörällä.
Seikkailut täällä kuitekin heti jatkuivat, Akseli oli suunnitellut meille päivän retken Fire Islandille. Fire Island on noin 48 kilometriä  pitkä ja kilometrin leveä saari Long Islandin eteläpuolella.
Matka alkoi ensin kahdella metrolla Brooklynista Jamaica long Island railroad rautatieasemalle, siitä junalla noin tunnin verran Sayvilleen, tyypilliseen amerikkalaiseen pikkukaupunkiin, omakotitalot kuisteineen ja puutarhoineen näyttivät tutuilta.
Kylän satamasta oli lauttaliikenne Fire Islandille.Meitä oli saaren suuntaan menossa viisi matkustajaa, kaksi muuta meidän kolmen lisäksi. Aurinko paistoi ja ihanalta tuntui tuuli ja meren raikkaus Manhattanin katujen jälkeen.

Saari on luonnonsuojelualuetta, lukuunottamatta 8 km: n aluetta saaren länsipäässä. Asutus, ensisijaisesti kesäasutus on keskittynyt Ocean Beachin ja Saltairen kyliin, jotka ovat täynnä erinäköisiä ja erikokoisia kesämökkejä, rakennustyyliä on laidastalaitaan, tuli mieleen venäläiset datsat. Kesäaikana alue on autotonta.
Saarella sijaitsee myös "gay-kylä".
Meidän oli tarkoitus vaeltaa noin 9 mailia saaren metsäreittiä, mutta siellä oli niin pirusti hyttysiä, että oli rynnättävä ryteikön läpi rantareitille. Rantareitti käsitti kymmenien kilometrien mittaista hiekkarantaa, Atlantin valtameren rantaa. Valkoista hiekkaa, kirkaan sinistä merta. Tosi pitkälle rantaan ne aallot ulottuikin, ensin kastu kengät ja sukat, nou problem, ihaninta rantaa oli vaeltaa paljain jaloin.

Meidän oli tarkoitus kävellä Kissmet nimiseen kylään, josta lähtisi lautta mantereelle. Rannan jälkeen kävely jatkui mökkikylien läpi, Akselilla oli paljon kuvattavaa, jos meinaa joskus kesämökkejä suunnitella, tyylejä oli satoja.
Saarihan on täysin hiekkamaata, mikä tuli sitten useamman kilometrin aikana todettua, tai tallattua. Kivasti hieroi hiekka paljaita jalkoja märissä lenkkareissa.

Viimein saavuttiin kylään nimeltä Kissmet, jossa oli venelaituri, missä paikkalliset loma-asukkaat kokoontuivat laiturille seurustelemaan ja juomaan viiniä, ja katselemaan auringonlaskua merelle. Liityimme seuraan kaupasta ostetun oluen kanssa, mikä sopi ihan tunnelmaan, ja lautan lähtöön oli reilu tunti.

Päästyämme mantereelle seuraava tunti odoteltiin sitten junaa Bay Shoren rautatieasemalla, itse asiassa aseman vieressä olevassa pubissa oluella, pitää mennä pubiin ja tilata juotavaa jotta pääseen vessaan, resroomiin, joka on tarkoitettu yleensä vain asiakkaille.
Junan ja metron vaihdon jälkeen olimme takaisin Brooklynissa puolen yön jälkeen.

Puolivälin kuulumisia

Kuukausi on nyt oltu ja asuttu täällä Brooklynissä. Aika on mennyt tosi nopeasti. Ensimmäinen kuukausi ollaan oikeastaan joka päivä oltu liikkeellä jossakin päin Manhatttania ja joka päivälle oli jokin kohde.
Olimme kahden tunnin risteilyllä Hudson- ja East rivereillä, alkoi seitsemän aikaa ja päättyi auringonlaskun jälkeen. Laivalla kierrettiin Manhattanin itä- ja länsipuoli. Sinä sai kattavan näkymän Manhattaniin ja rakennuksiin, ja jonkilaisen käsityksen paikan suuruudesta ja pilvenpiirtäjistä. Upeinta oli tietysti paluumatkalla nähdä kun aurinko laski ja Manhattanille syttyivät miljoonat valot. Ohitettiin siinä Statue of Liberty eli vapauden patsaskin iltaauringossa.
Toinen hyvä keino nähdä Vapauden patsas on matkustaa Manhattanilta  Staten Islandille ja takaisin lautalla, ilmaista lauttaa kuljettaa Staten Island Ferry Company.

Toinen vaikuttava näkökulma on tietysti katsoa New Yorkia ylhäältäpäin, siis kohde on Empire State Building,  Se on New Yorkin kuulusin rakennus, NYC:n symboli, joka esiintyy useissa elokuvissa.
Rakennuksesa on 103 kerrosta, meillä oli liput 86:n kerroksen näköalatasanteelle, ihan riittävä korkeus. Väkeä sielläkin oli niin paljon, että sai jonotella päästäkseen katsomaan kunnolla. Näkymät oli upeat, sekä Manhattanille , Brooklyniin ja ja molemmille joille.

Times Square on myös näkemisen arvoinen, hohdokas ja värikäs. Se on Broadwayn ja 7Th Avennuen risteys, joka suurin nähtävyys on sen valtavat valomainokset ja valtavat ihmisjoukot. Siellä seassa ovat kaupustelijat, hod-dog-kioskit ja naamiaspukuiset hahmot, sarjakuvahahmoista puolialastomiin kitaristeihin. Aika kaaoottinen paikka, ja ihmismassojen paljous vaikeutti liikkumista. Pojille riitti kuulemma kerta käynti alueella.